maanantai 23. toukokuuta 2016

Motivaatio korkealla

Viime viikkoina on vaan tullut kehityttyä niin paljon! Motivaatio treenaamiseen on niin korkealla, että tuntuu ihan hirveältä, kun pääsen seuraavan kerran Nemon selkään vasta lauantaina. Koulussa on vielä tällä viikolla tiedossa parit kokeet, mutta sen jälkeen helpottaakin ja voin sitten nauttia hevostelusta täysin siemauksin koko kesän. Ja kyllähän ennen lauantaita tulee käytyä kuitenkin pikkuisten luona ja kenties Börjelläkin.


Kuten jo tänne kirjoitin, minulla oli perjantaina kisat. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä Primukselle mennessä juutuimme liikenneruuhkaan. Soittelin sitten  hädissäni kaikille niille tallilaisille, joiden numerot minulla oli ja joiden tiesin olevan tallilla, sillä minulle olisi tullut yksin liian kiire Nemon kisakuntoon laitossa. Onneksi Nemon toinen ratsastaja ehti suorittaa Nemon harjauksen!

Tallille saapuessani kääräisin Nemolle letit ja sitten suuntasimmekin jo verryttelyyn.

Vaikka emme näyttäneetkään verryttelyssä parastamme, sain Nemon avuille ihan kohtuullisesti. En uskaltanut ratsastaa ihan täysillä, sillä edellisistä kisoista Nemon kanssa on jo aikaa, eikä silloin mennyt kovin hyvin, kun Nemo jostain syystä hermostui. Sisimmissäni kai pelkäsin nytkin jonkinlaista katastrofia.

Kisaradan puolella Nemo jännittyi hieman, mutta saimme radalla kaikki tehtävät suoritettua, mikä on pääasia. Kun kyseessä oli ryhmäratsastusrata, meinasi tila jälleen kerran loppua laukassa kesken ja jouduinkin ottamaan pari kertaa raville.

Tulos oli tällä kertaa 68,33 % ja sijoitus 3/16. Tuomarin kommentti: "Harmoninen suoritus, hevonen taipui kauniisti ja liikkui melko hyvässä tasapainossa. Laske hartiat alas ja ratsasta ristikkäiset avut laukassa paremmin läpi."

Omasta mielestäni suorituksemme oli kaukana harmonisesta, mutta mikäs siinä. Käsien jännitys ja apujen saaminen laukassa läpi ovat juuri niitä asioita, joita täytyy vielä työstää.



Lauantaina oli sitten kouluvalmennuksen vuoro. Tällä kertaa teimme ihan perustyöskentelyä ja harjoittelimme pohkeenväistöä käynnissä. Menimme osan tunnista ilman jalustimia.

Nemo tuntui taas aluksi erittäin hankalalta ja kesti jonkin aikaa ennen kuin löysimme yhteisen sävelen. "Pohkeenväistöt" eivät taaskaan oikein onnistuneet, se ei vaan kuulu minun ja Nemon vahvuuksiin... Kun Nemo väisti liian jyrkästi ja yritin korjata sitä enemmän eteen, Nemo hyytyi eikä liikkunut enää minnekään, ei ainakaan oikeaan suuntaan. Siinä vaiheessa myös ratsastaja jännittyi. Ja sitten kun olisi pitänyt mennä pohkeenväistön jälkeen suoraan, niin kiemurtelu jatkui.

Lopputunnista, kun menimme ravia ja laukkaa, Nemo tuntui yllättäen paremmalta. Saimme todella hyviä pätkiä. Ihan lopussa löysimme ympyrällä myös sen oikeanlaisen asetuksen, jota olemme etsineet jo pitkään. Saimmekin valmentajalta paljon kehuja.





Myös sunnuntaitunnilla sain Nemon alleni. Tällä kertaa tunti oli onnistunut ja Nemo tuntui heti alusta alkaen hyvältä. Saimme myös erittäin onnistuneen pätkän laukassa, mikä on meille harvinaista. Harjoittelimme tälläkin kertaa pohkeenväistöä, joka ei taaskaan sujunut erityisen hyvin. Itse näen kuitenkin jo jonkin verran kehitystä, joten eiköhän sekin siitä ajan kanssa parane, kun harjoitellaan!


2 kommenttia:

  1. Hienoa, että olette edistyneet! Motivaatio on kyllä ratsastuksessa yksi tärkeimmistä asioista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja totta: jos ei ole halua oppia uutta, niin ei kyllä sitten opikkaan.

      Poista