perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pieniä onnistumisia ja katastrofikisat


Viime viikon lauantaina lähdin tunnille paremmalla asenteella, mikä näkyi myös ratsastuksessani. Yleensä yritän liikaa. Tällä kertaa keskityin rentoutumiseen, enkä ottanut mitään paineita. Tämä toimi ja Nemo alkoi tuntua paremmalta.

Tämä oli tallin harjoituskisoja edeltävä tunti, joten otin tällä kertaa raipan sijaan mukaan kannukset, jotka toimivatkin Nemolla mielestäni paremmin. Alkuverryttelyn jälkeen ratsastimme kisaratoja. Oma ratsastukseni oli hieman epätasaista. Välillä Nemo tuntui paremmalta kuin olin osannut odottaa, mutta esim. laukat nousivat liian myöhään ja muutenkin vähän väliä oli pientä hapuilua. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen.

Sunnuntaiaamuna oli sitten kisat. Verryttelyssä Nemo tuntui taas aika hyvältä, vaikka en uskaltanut lähteä kunnolla "yrittämään", kun kyseessä oli kuitenkin tällä kertaa ryhmäratsastusrata (muuta sopivaa luokkaa ei ollut). Muutenkin verryttelyaika jäi varsin lyhyeksi.

Mutta minun tuurillani jotain tapahtui taas valkoisten aitojen sisäpuolella...

Hieman ennen radan alkua Nemo säikähti jotain ja hypähti sivulle. Sain sen tietysti heti takaisin oikeille raiteilleen, mutta Nemo oli edelleen jännittynyt. Yritin rauhoitella sitä, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt saada sitä rennoksi. Ryhmäratsastuksessa on mentävä muiden perässä ja rata alkaa kun alkaa.

Sisään tultiin ravissa. Nemo oli hyvin jännittynyt ja se vastusteli pysähdyksessä. Koska olin jonon viimeinen ja ensimmäisen on lähdettävä ensiksi liikkeelle, jouduin seisomaan varsin kauan. Siitähän Nemo vasta hermostui. Yritin taas rauhoitella Nemoa, mutta se lähti peruuttamaan. Myötäsin ohjista ja pyysin pohkeella eteen. Muutaman epämääräisen hypähdyksen jälkeen Nemo loikkasi laukalle. Korjasin äkkiä raviin ja lähdin muiden perään. Nemo oli edelleen hermostunut. Kolmikaarisella kiemurauralla sain onneksi hevosen jonkinlaiseen pakettiin, vaikka se olikin jännittynyt. Viimeisellä kaarella paketti hajosi taas käsiin ja Nemo alkoi vastustella tuntumaa. Kokorataleikkaassa hevonen oli taas jännittynyt, vaikka mitään varsinaisia "virheitä" ei tullutkaan. Käyntisiirtyminen tuli vastustellen ja käynti oli kaksitahtista. Ennen ravisiirtymistä Nemo hermostui ja lähti laukkaamaan edellisen perään. Korjasin jälleen raviin ja sain hevosen hetkellisesti tuntumalle. Laukannostossa kaikki lävähti taas käsiin, kun Nemo oikein ampaisi liikkeelle. Laukka oli yhtä kaahottamista. Edellinen oli edessä, joten jouduin siirtämään Nemon raviin liian aikaisin. Ravasimme uraa pitkin ja vaihdoimme suunnan puolirataleikkaalla. Poni oli vaihteeksi jännittynyt. Menimme pääty-ympyrälle ja nostimme laukan. Tässä kohtaa Nemo ja erään toisen ratsastajan hevonen ottivat kunnon spurtit. En nähnyt, mitä tapahtui, sillä Nemo otti jonkinlaisen sivuloikan, mutta toisen hevosen ratsastaja putosi.

Jouduimme keskeyttämään vähäksi aikaa, mikä vain lisäsi Nemon kierroksia entisestään. Jatkoimme laukkaa ympyrällä. Tila meinasi taas loppua kesken, mutta jotenkin sain laukattua loppuun asti ihan edellisen hännässä kiinni. Ravasimme puoli kierrosta uraa pitkin, minkä jälkeen käänsimme lopputervehdykseen. Nemo spurttasi lopussa ja pysähdys tuli liian myöhään.

Siinä tilanteessa en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, niin täydellisen epäonnistunut rata oli... Pessimistinä olisin varmaan valinnut itkemisen, mutta sillä hetkellä olin vain niin epätoivoinen, että sekin tuntui ihan ylivoimaiselta. Tuloksena oli siis sija 5/6 ja prosentit 61,6. En ole tasainen puolivälin ratsastaja. Joko voitan tai sitten olen viimeisillä sijoilla katastrofiradan ansiosta.

Iltapäivällä oli vielä junioritunti ja listassa luki minun kohdallani vaihteeksi Nemo. Meillä oli jälleen estetunti.

Tunti oli melkein kuin jatkoa kisaradalle. Enää Nemo ei ollut niin jännittynyt, mutta olin itse liikkeellä taas väärällä asenteella. Minulle tuli jotenkin tarve korjata kisaradan virheet mahdollisimman nopeasti ja siksi tunti oli vähän jännittynyttä hätäilyä.

Itse hyppääminen sujui kuitenkin hyvin. Sain tilaisuuden hengähtää ja rentoutua. Viimeiset minuutit sujuivatkin paremmin, kun ravasimme tunnin lopussa uraa pitkin.

Tämä viikko on alkanut hyvin. Maanantaina kävin pikkuisten tallilla iltatallissa ja sain myös ajaa Apollolla. Tiistaina hoidin ponit itsenäisesti. Harjailin kaikki läpi, minkä jälkeen olin ihan yltä päältä karvassa, kun poneilla on karvanlähtöaika. Myös keskiviikkona ja torstaina kävin auttelemassa iltatallissa, vaikka emme tehneetkään mitään erityistä.




Tänään olen ollut aamupäivän Primuksella pääsiäisloman omahevoskurssilla. Kuten arvata saattaa, leirihevosekseni tuli Nemo. Ratsastimme tänään yksi ja puoli tuntia. Välillä tuli parempia pätkiä, mutta välillä Nemo taas jännittyi ja sen askeleet muuttuivat pieniksi ja nopeiksi. Yritin muistaa vähän väliä myödätä. Välillä aloin jännittämään liikaa jalkojani ja siitä hevonenkin jännittyi.

Laukkasimme tänään koko maneesissa ympäri uraa. Siitähän Nemo innostui ja alkoi kaahata. Ponista löytyy kyllä vauhtia...

Lähden kohta pikkuisten tallille ja olisi tarkoitus mennä ajamaan Katjan kanssa. Huomenna taas jatkoa kurssille ja iltapäivällä kouluvalmennus!


2 kommenttia:

  1. Blogisi on todella kiva :) pitäisi nähdä taas lähiaikoina. Terv.Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kun pidät! Nähdään vaan joku päivä.

      Poista