tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ponikuvia ja vuonismaasto


Pikkuisten kanssa emme ole tehneet mitään hirveän ihmeellistä viime aikoina, mitä nyt on tullut käytyä ajamassa. Otimme myös muutamia yhteiskuvia Midin ja Mixun kanssa ja ne valikoituivat luonnollisesti tämän postauksen kuvitukseksi. Kiitokset kuvista Katjalle!

Eilen ponit saivat vapaapäivän, kun lähdimme talliporukalla ratsastamaan toiselle tallille, Luomu- ja vuonohevostila Yli-Tokkoon. Vaikka matka kesti noin kaksi tuntia ja tukahduttavan kuumassa autossa istuminen ei ollut mitään herkkua, oli matka ehdottomasti sen arvoinen.

Tila oli nimensä veroinen: vuonohevosia pidettiin vapaina suurella laitumella, jolla ne saivat elää luonnollista elämää. Laumassa oli yksi ori sekä paljon tammoja, joilla oli lähes kaikilla tämän kevään varsa. Tilalla oli myös muita eläimiä, aaseja ja villasikoja, mutta niihin emme ehtineet tutustua tarkemmin.

Emme ottaneet hevosia ollenkaan talliin vaan veimme satulat autolla lähelle laidunta. No, siinähän kävi sitten niin, että kahdesta satulasta jäi puuttumaan vyö. Muilla oli ratsastustaukoa alla, joten minä ja pikkuisten omistaja menimme maaston ilman satulaa. Ratsastimme kuolaimettomilla suitsilla, joten mitään hirveitä varusteviritelmiä ei minun ratsulleni tullut. Ratsastin Tuikkivalla.

Vuonohevosen selkä oli kerrassaan ihana! En kadu yhtään, että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ilman satulaa -ratsastajaksi, vaikka kerran olinkin lähellä tipahtaa mutalätäkköön risujen lyödessä naamalle ja hevosen väistäessä vettä isolla sivuloikalla.

Tuikkiva oli todella kiltin oloinen, mutta se ei ollut ihan reippaimmasta päästä. Sain sen siirtymään käynnistä raviin vasta muutaman isohkon pohjemerkin jälkeen. Raippoja ei tietenkään ollut mukana. Ensimmäisellä laukkapätkällä koin elämäni nöyryytyksen, kun en saanut ollenkaan laukkaa nousemaan. Olen käynyt islanninhevosmaastoilla, joilla hevoset yleensä ryntäävät edellisen perään. Niinpä jäin varmaan liikaa varmistelemaan, kun minulla ei ollut satulaa ja oli tarkoitus laukata ylös suhteellisen jyrkkää ylämäkeä.

Toisella laukkapätkällä asennoiduin sitten vähän eri tavalla ja annoin heti kerralla päättäväiset ja selkeät avut. Sillä kertaa Tuikkiva sitten nosti laukan heti. Oli ihan hauskaa laukata pellolla ilman satulaa, vaikka Tuikkiva yrittikin välillä vetää päätä alas. Ihanan myönteinen tapaus.

Maastolenkki tuntui todella lyhyeltä! Vaikka se kesti tunnin, tuntui kuin olisimme olleet maastossa vain kymmenen minuuttia. Olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan.



1.


2.


3.


4.


5.


6.



7.


8.


9.

Loppuun vielä vähän surullisempia uutisia: tallipuput Pinja ja Lonti menehtyivät hirveällä tavalla, kun irti päässyt koira sai häkin hajalle ja tappoi kaniraasut. Pinja ja Lonti kuuluivat tallille ja aamuisin oli aina niin kiva katsella, kun kanit puputtivat vihreää, jota kannoimme niille toisen tallilaisen kanssa. Nyt niiden on hyvä olla, mutta ikävä jää.




Mikä oli teidän suosikkikuvanne?

8 kommenttia:

  1. Ihanan kesäisiä kuvia! Pidin eniten kuvista 6 ja 9.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Kasi oli myös omia suosikkejani, koska Midi on vaan niin söpö mummoponi.

      Poista
  3. Kasi, ysi, ja viitonen ovat lempparini! Kiva, että pääsit vuonismaastolle, sellainen kelpoas kyllä mullekin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vuonismaasto oli minullekin uusi ja aivan ihana kokemus. Saimme sen "kiitoksena" ponien hoitamisesta (vaikka oikeasti hoitaminen on lähinnä sitä, että saamme käydä ajelemassa poneilla ja tehdä muuta kivaa).

      Poista
  4. 6 oli suosikkini! Jään kyllä seurailemaan tätä blogia (8

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Jää ihmeessä seurailemaan.

      Poista