lauantai 5. maaliskuuta 2016

Loman ratsastukset

Hiihtolomaan on kyllä mahtunut kaikenlaista. Nimittäin kaikenlaista talleilua, paljon muuta en olekaan ehtinyt tehdä.

Lauantaina oli normaaliin tapaan kouluvalmennus, jonka ratsastin Ligerolla. Ratsastus tuntui taas vaihteeksi todella hankalalta kaikin osin, vaikka videolta katsottuna ratsastukseni näyttikin paremmalta kuin ikinä. On kummallista, kuinka hankalalta kaikki tuntuu juuri silloin, kun on oppimassa jotain uutta.

Lauantaina oli vielä ratsastuksen jälkeen Talent-oheisliikunta, joten oli kyllä liikunnallisesti tehokas päivä.

Sunnuntaina oli sitten normaali junioritunti, jonka ratsastin jälleen kerran uudella tuttavuudella, Caranalla. Carana on luonnostaan aika matala ja pitkä, eikä se siksi kuulu suosikkeihini. Taas kerran ratsastus tuntui toivottomalta ja tällä kertaa se näytti videolta sitäkin kamalammalta. Carana ei oikein taipunut. Suurimmat hankaluudet olivat laukannostossa, jossa se pukitti oikein kunnolla. Kuulemma ulkopohjetta ei saisi viedä taakse, sillä tammat ovat herkkiä kyljistä. Siltikin Carana pukitti, vaikka pidinkin ulkopohkeen visusti paikallaan, lienee ainakin osittain opittu tapa. Laukka oli sitten aika vauhdikasta ja raviin siirtymisessä Carana tuli hieman vahvaksi. Tunsin itseni pieneksi kirpuksi sen selässä. Jotenkin laukkaaminen on aina niin hankalaa isoilla hevosilla.



Seuraavalla viikolla olin hiihtolomaleirillä. Joka päivä oli kaksi tuntia ratsastusta. En ala nyt kertomaan kovin tarkkaan leiristä, kun ratsastuksia on kertynyt nyt niin paljon eikä mistään tunnista ole kuvia tai videota, mutta muutaman pääpointin kirjoitan ylös, jotta muistan ne jatkossakin. Pääasiassa keskityin leirin aikana vain yhteen ja samaan asiaan: ulko-ohjaan. Heitän helposti ulko-ohjan pois ja jään vetämään sisäohjalla. Lisäksi alan jännittämään. Leirin viimeisellä tunnilla koinkin sitten onnistumisen elämyksiä Lillyn kanssa, kun vihdoin sain nämä asiat toimimaan paremmin. Ratsastin tuolloin ilman satulaa, joten pääsin lähemmäksi hevosta. Nyt pitäisi vain saada sama tuntuma satulan kanssa.

Esteratsastuksen puolella sujui yllättävän hyvin, vaikka olenkin kouluratsastaja. Emme hypänneet mitään isoa, mutta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt (niinhän se on, että pessimisti ei pety). Minun täytyy vain muistaa pitää pohje lähellä kylkeä myös kevyessä istunnassa.

Ratsastin leirillä Jardinerolla, Ligerolla (ei varmaan yllätä ketään), Nemolla, Eetulla, Faunalla, Lillyllä ja Forellalla. Forella oli minulle täysin uusi tuttavuus. Ratsastin sillä vain yhden estetunnin, joten en osaa sanoa siitä vielä mitään. Esteillä se oli varsin mukava, vaikka se tuntuikin älyttömän isolta.

Kehityksen huomasin eniten Lillyn kanssa, mutta myös Nemon kanssa on nyt edistytty ihan muutamassa viikossa.

Leirin viimeisenä päivänä minulla olikin peräti kolme ratsastusta, sillä lauantain valmennus oli siirretty kisojen takia perjantaille. Olin jo hieman väsynyt, sillä olin ollut tallilla jo aamusta asti ja ratsastanut kaksi tuntia. Muutenkin takana ollut viikko oli ollut rankka. Tunnilla tuli pieniä huolimattomuuksia, mutta toisaalta sain säilytettyä hyvän kokonaisuuden. Se olikin tärkeintä, sillä meillä oli seuraavana päivänä kisat. Treenasimme rata-asioita.

Tämä oli muuten ensimmäinen tunti, jolloin pääsin käyttämään kannuksia. Niiden kanssa ratsastaminen ei ollutkaan mitenkään ihmeellistä, vaikka olinkin luullut kannusten käyttöä jotenkin "vaikeaksi". Päätin ottaa kannukset myös kisoihin.

Tunnin jälkeen oli vielä pieni valmennuspalaveri, jossa kävimme läpi hevosten varusteita seuraavaa päivää varten. Kyseessä oli siis Ainossa järjestetyt 1-tason koulukilpailut, joissa ratsastin HeC-ohjelman E.B. Specialin.


Kisapäivä valkeni tietysti kauniina ja aurinkoisena (niin aurinkoisena, että minulla ja hevosella oli melkein jokaisessa ulkona otetussa kuvassa silmät kiinni). Menin tallille ihan hyvissä ajoin, mutta silti minulle tuli hieman kiire. Sain onneksi apua letityksessä. Ligeron harjan letittäminen ei olekaan kovin helppoa, sillä andaluusseilla on sen verran paksu harja.

Matka taittui varsin joutuisasti ja olimme paikalla jo hyvissä ajoin. Kiertelimme kisapaikalla ja katselimme muiden suorituksia. Kun suoritusaikamme lähestyi, kävimme ottamassa hevoset ulos autosta ja satuloimme ne. Muiden ryhmäläisteni hevoset vaikuttivat varsin rauhallisilta, mutta Ligero oli heti alusta asti hermostunut. Se tanssahteli koko matkan tikittävillä andalusialaisaskelilla, kun talutimme ne verryttelymaneesiin. 


Myös maneesissa Ligero oli jännittynyt, kun kävelimme puolipitkin ohjin. Ratsastin aluksi toisen hevosen perässä, jotta Ligero rauhoittuisi. Pian se olikin jo paljon rennompi.


Olin meidän Talent-porukkamme viimeinen lähtijä, joten sain verrytellä todella pitkään (suurimman osan ratsastin kyllä puolipitkin ohjin). Sain Ligeron ihan hyvin avuille. Varsinainen katastrofihan alkaa yleensä vasta kisaradan puolella. Tällä kertaa tuo katastrofi oli tuomaripääty, joka oli kasattu täyteen värikkäitä esteitä. Lähtömerkki tuli niin nopeasti, etten ehtinyt rauhoittaa Ligeroa.

Radalla Ligero oli äärimmäisen jännittynyt ja se pysähtyikin muutaman kerran jäädessään tuijottamaan kammopoäätyä. Oli työn ja tuskan takana saada se liikkeelle ja monet sanoivatkin minulle, että olin sinnikäs, kun ylipäätään ratsastin radan loppuun. Laukka meni hieman kaahottamiseksi. Ympyrät olivat kuulemma liian pieniä, mutta siinä vaiheessa pisteet eivät merkinneet hirveästi. Tulkosena oli 50,476 % ja loppuun asti ratsastaneista viimeinen sija (pari joutui keskeyttämään juuri siitä syystä, kun hevonen pelkäsi). Eihän tuohon voi olla kovin tyytyväinen, mutta ensi kerralla on ainakin mahdollisuus parantaa.

Onneksi pääsin heti seuraavana päivänä oli tallin kisat, joissa ratsastin C-merkin kouluohjelman. Verryttelyaika jäi aika lyhyeksi, sillä radan rakennus venyi, mutta sain Ligeron silti viritettyä ihan hyvin ja lähdin radalle hyvillä mielin.

Ravissa keskihalkaisijalle onnistui aika hyvin. Askeleen pidennyksessä askel olisi voinut venyä enemmän. Tulin diagonaalille ihan hyvin, mutta käyntisiirtymisessä Ligero tarjosi yllättäen pysähdyksen. Käyntisiirtyminen onnistui ihan hyvin diagonaalin lopussa, samon laukannosto. Toisen laukkaympyrän lopussa Ligero vaihtoi yllättäen ristilaukkaan. Korjasin sen nopeasti ravin kautta. Siirtyminen raviin ja täyskaarto onnistuivat ihan kohtalaisesti. Siirtyminen keskikäyntiin olisi voinut olla rauhallisempi, mutta laukannosto onnistui, samoin laukkaympyrät. Myös ravisiirtyminen ja täyskaarto olivat hyviä. Radan poikki ihan hyvin. Pysähdyksessä Ligero ei malttanut seistä ihan paikallaan ja siirtyminen raviin tuli käynnin kautta. Keskihalkaisijalle ja lopputervehdykseen tulin hyvin.

Radassa oli hyviä kohtia, mutta myös huolimattomuuksia ja epätasaisuuksia. Ligero tuntui hieman väsyneeltä edellisen päivän kisareissun jälkeen. Prosentit riittivät kuitenkin luokan voittoon. Tulos oli siis 1/5 ja 64,72 %. Sain taas yhden sinivalkoisen ruusukkeen kokoelmiini.

Sen päivän ratsastukset eivät loppuneet siihen, sillä minulla oli vielä sunnuntain viikkotunti, jonka ratsastin Jardinerolla. Käynnissä sain Hartsaan ihan hyvän tuntuman, paremman kuin ikinä, mutta ravi ja laukka eivät olleet niin onnistuneita. Ravissa oli muutamia hyviä pätkiä, mutta en ihan saanut sitä tarpeeksi energiseksi. Laukannostot onnistuivat hyvin, mutta Hartsa pudotti saman tien raville. Sitä se tekee oikeastaan kaikkien kanssa.






Olen saanut Primuksen rinnalle vakituisesti nyt myös toisen tallin, sillä aloin tosiaan hoitamaan Apolloa, Midiä ja Mixua. Hoitamisen lisäksi olen päässyt ajamaan Apollolla ja Mixulla. Vaikka en oikeastaan olekaan ennen ajanut, se tuntuu jo kahden kerran jälkeen ihan luontevalta.

Rakastan näitä poneja päivä päivältä enemmän!























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti